Kuva: Samuel Salminen

77 miljoona vuotta vanha, pimeässä hohtava levälaji loistaa tähtenä Kuopio Tanssii ja Soin huikeassa Mareld-teoksessa!

Valosuunnittelija Vespa Laine nostaa esitystaiteen keskiöön luonnon mysteerit, joita ihminen ei ole pystynyt vielä selvittämään. Kuopiossa nähtävä Mareld-teos on vahva kannanotto luonnon ja merien suojelun puolesta. Mareldissa nähdään myös tanssi- ja sirkustaiteilijoita, mutta päätähtenä loistaa levä, jonka näemme sen tuottaman valon avulla. ”Se on kaunein koskaan näkemäni valo. Kuin universumi tai tähtitaivas pullossa”, Laine sanoo.

Panssarisiimalevä Alexandrium ostenfeldii on silmälle liian pieni nähdä, mutta sen tuottama valo tunnetaan muun muassa kansanperinteen meritulena.

Perjantaina tämä levälaji loistaa Kuopio Tanssii ja Soilla Mareld-teoksen päätähtenä. Sillä on ikää enemmän kuin ihmislajilla: 77 miljoonaa vuotta. Tosin Kuopiossa nähtävät levät ovat nuorempaa sukupolvea, jolle esitys on myös ensimmäinen julkinen esiintyminen, sillä aiemmin esiintyneet levät ovat keikkatauolla lepäämässä.Mutta ennen kuin menemme tarkemmin itse teokseen, palataan hieman ajassa taaksepäin ja selvitetään, miksi nämä levät ylipäänsä ovat päätyneet ensin teatterin ja nyt nykytanssifestivaalin lavalle.

Valosuunnittelija Vespa Laine tarkasteli työhuoneensa pöydällä ruukussa olevaa jukkapalmua. Hän oli muuttanut Houtskariin, saarelle, josta oli mantereelle 3,5 tunnin matka. Lapset olivat pieniä, eikä hän voinut tehdä töitä ihan siihen malliin kuin olisi halunnut. Saarella ei myöskään nähnyt kovin usein muita ihmisiä, jos omaa perhettä ei lasketa.

Laine alkoi pohtia, miten hän voisi tehdä työtään muista riippumatta. Mikä voisi olla valosuunnittelijan sooloteos? Hän mietti oman työnsä ytimen, valon, merkitystä ja päätyi siihen, että fotosynteesi on valon tärkein tehtävä. Hän katsoi jukkapalmua ja mietti, mitä se sanoisi hänelle, jos jotain sanoisi. Näistä ajatuksista alkoi muotoutua valosuunnittelijan sooloteos.

Ensin se johti Fern Orchestran perustamiseen. Nimensä mukaisesti kyseessä on orkesteri, mutta ei ihan perinteinen: sen soittimia ja muusikkoja ovat kasvit.

Fern Orchestran ensiesiintyminen oli turkulaisilla XS-festareilla, jonne Laine oli säveltänyt teoksen 12 huonekasville. Hän oli harjoitellut teosta päivisin ja kaikki oli sujunut hyvin. Kasvien äänimaailma saatiin kuuluviin muun muassa silittelemällä niitä. Muusikko, äänisuunnittelija Markus Heino auttoi Lainetta rakentamaan laitteita, joilla kasvien musiikki saatiin kuuluviin. Sitten tuli esitysilta ja Laine huomasi, ettei ollut ymmärtänyt kasveistaan mitään.

– Esitys oli illalla, ja osa kasveista oli mennyt jo nukkumaan ja nostanut lehtensä pystyyn. Huone oli täynnä ihmisiä, joten osa kasveista hätääntyi hiilidioksidin määrästä. Sinfonian sijaan paikalla oli aivan hallitsematon punkbändi – mikään ei mennyt sekuntiakaan niin kuin olin suunnitellut, Laine naurahtaa.

– Silloin ymmärsin, että en ymmärrä. Kasveja pitää tutkia enemmän. Edelleenkään emme ole breikanneet kasvin sisäistä maailmaa ja tutkimus jatkuu. Mutta se on avannut silmiä ymmärtämään sen, miten ihminen luulee tietävänsä kaiken.

Punkbändistä on sittemmin kuoriutunut ihan kelpo orkesteri, ja Laine on tehnyt kasvien kanssa useita erilaisia esityksiä.

Vuonna 2018 Laine törmäsi artikkeliin, jossa puhuttiin pimeässä hohtavasta Itämeren panssarisiimalevästä. Valosuunnittelijana hän kiinnostui levän ja valon suhteesta. Laine etsi tietoa ja otti sitten yhteyttä Åbo Akademiin, josta löytyi levätutkija, meribiologi Conny Sjöqvist. Hänen kanssaan Laine lähti tutkimaan, miten levästä ja sen valosta saataisiin tehtyä näyttämöteos.

– Kun puhumme levistä, puhumme useimmiten sinilevästä. Joka ei varsinaisesti edes ole levä. Suurin osa levistä on hyviä leviä, niitä, joista ravintoketjut alkavat ja joita eläinplanktonit ja kalat käyttävät hyväkseen, Laine sanoo.

Panssarisiimalevän valo lumosi Laineen. Se on kaunein valo, jonka Laine, kokenut valosuunnittelija, on koskaan nähnyt.

– Se on kuin universumi pullossa. Kuin tähtitaivas, mutta kädessäsi. Sen valo on jonkinlaista keijupölyä, joka välkehtii hienosti. Sitä valoa ei pysty representoimaan millään välineellä, Laine kertoo.  Laineen mukaan valoilmiön syytä ei tiedetä. Sille on olemassa erilaisia hypoteeseja, mutta niitä ei ole pystytty todistamaan tieteellisesti.– Se on salaisuus, jota haluan käsitellä teoksessa, Laine kertoo.

– Levä on kuin muinaispikseli, joka on saanut minut miettimään toisten todellisuuksien ja vierekkäisten maailmojen tulkintaa. Voisiko se olla jokin verhojen välistä valuva ja tihkuva viesti toisesta ulottuvuudesta?

Lainetta ajaa eteenpäin luontainen, ihmisluontoon liittyvä uteliaisuus ja se, että emme ymmärrä ympäröivää luontoamme.– Kasvikunnassa piilee tietoa ja salaisuutta, jolla voisi olla merkittävä viesti ihmiskunnalle, Laine pohtii.

– Kun sademetsät tuhoutuvat ja biodiversiteetti köyhtyy, saatamme menettää jotain mullistavaa, josta emme koskaan saa tietää.Laine on huolestunut erityisesti merien tilasta. Kun ihmisellä ei ole mereen samanlaista kosketusta kuin muuhun luontoon, sen huonosta tilasta on myös vaikeampi huolestua, vaikka esimerkiksi levät tuottavat 50 prosenttia ilmakehämme hapesta.Kasvien ottaminen näyttämöteosten keskiöön onkin Laineelle hänen oman aktivisminsa muoto.

– Esittävässä taiteessa ihminen on usein keskiössä. Olemme hirveän kiinnostuneita itsestämme ja muista lajitovereistamme. Itse olen todella paljon kiinnostuneempi ympäristöstämme, jonka yksi pieni osa olemme, Laine sanoo.

– Kasveillakin on aisteja, tosin ei niin kuin me ajattelemme. Ne kommunikoivat. Levän valo on väistämättä viesti jostakin, mutta mistä, emme tiedä. Ehkä se on suojausmekanismi.

Koska myös kasvit tarvitsevat lepoa, Laineella on kaksi eri esiintyvää leväryhmää. Turun kaupunginteatterissa aiemmin esiintyneet levät ovat levossa ja Kuopiossa nähdään nyt aivan uusi, laboratoriossa kasvatettu esiintyjäryhmä.

– Emme ole joutuneet vielä maksamaan heille kuukausipalkkaa, mutta siinä, missä esimerkiksi jollain bändillä saattaa lukea keikkaraiderissa kirkasta viinaa, meillä lukee fotosynteesi, Laine nauraa.

– Tarvitsemme ennen keikkaa kirkasta valoa, jonka alla levät latautuvat.

Fern Orchestra: MARELD

13.11. klo 19.00 ja 14.11. klo 15.00 Kulttuuriareena 44

 Konsepti: Vespa Laine

Lavalla: tanssitaiteilija Ilona Salonen ja sirkustaiteilija Timo Tamminen

Äänisuunnittelu ja sävellys: Markus Heino

Projisointi ja valosuunnittelu: Vespa Laine ja Samuel Salminen

Graafinen suunnittelu ja valokuvaus: Samuel Salminen

Tila, puvut ja ääninäyttelijät: Fern Orchestra

Levätutkija: Conny Sjöqvist

Tuotanto: Fern Orchestra, Läntinen tanssin aluekeskus ja Turun Kaupunginteatteri

Tukijat: Läntinen tanssin aluekeskus, Turun Kaupunginteatteri, Niilo Helanderin Säätiö, Konstsamfundet, Taike, Svenska Kulturfonden ja Åbo Akademi

Liput 20,00 € +palvelumaksu      Osta lippu

 


Muita kiinnostavia juttuja!