Sinisiin pukeutuneet naiset seisovat keskellä metsää kuin sielujen syvyyksistä koolle kerääntynyt haamujen valtakunta, katse katsetta pakoillen, mutta voimaa uhkuen ja valtavan määrän elämää sisäänsä kätkien. Sukupolvien tuskaa, kylmetettyjä tunteita, selvitymistä, haurautta, voimaa.
Vaikuttava ja tikarin lailla ihon alle iskevä kohtaus on koreografi Ninni Perkon uudesta, Kuopio Tanssii ja Soilla lauantaina 28. marraskuuta ensi-iltansa saavasta Kylmäketju-tanssielokuvasta.
Elokuva käsittelee suvuissa vaiettuja asioita ja selviytymiskeinoja, jotka periytyvät sukujen ketjuissa naisilta toisille. Ylisukupolvisesti, ja hypäten yhden sukupolven yli. Se piirtää esiin esiäitien selviytymiskeinojen ja heitä kantaneen voiman vaikutuksen tähän päivään.
Perko tuli aiheen äärelle muutamia vuosia sitten, kun hän alkoi käydä läpi oman sukunsa tarinoita ja ihmiskohtaloita. Perko huomasi nopeasti, että häntä ja hänen isänäitiään yhdistivät hyvin samanlaiset kokemukset ja kohtalot.
– Näin, miten voimakkaasti meidän suvussa eri ihmiskohtalot kulkevat. Ne hyppäävät yhden sukupolven yli, mutta toistuvat lähes identtisinä sitä seuraavassa, hyvässä ja pahassa. Isän äidilläni ja itselläni on ihan samanlaisia kohtaloita, joita olemme käyneet läpi, vaikka aika on eri. Samoin isälläni ja pojallani on samanlaisia kohtaloita ja kokemuksia, Perko kertoo.
Perkon mukaan hyvien ja huonojen kokemusten ohella sukupolvien ketjussa siirtyy eteenpäin myös paljon voimaa. Naisnäkökulman Perko valitsi elokuvaan, koska hän halusi omistaa sen isänsä äidille, Vienolle.
– Hän opetti minut tanssimaan ja huolehtimaan itsestäni, mutta hän oli myös todella kova selviytyjä. Luja ja voimakas roolimalli. Ei todellakaan mikään pullantuoksuinen mummo. Hän oli hyvin itsenäinen, eli ja matkusti yksin, Perko kertoo.
Elokuvan tarinassa on vahvasti läsnä naisten keino selviytyä elämässä kylmettämällä omat tunteensa. Tämä sama havainto yhdisti myös elokuvan yli kolmeakymmentä 25–90-vuotiasta naista.
– Kaikki jakavat saman kokemuksen siitä, miten suomalainen nainen selviytyy kylmettämällä itsensä. Emme näytä mielen heikkoutta. Se on tosi yleistä. Vaikeista asioista vaietaan, ja tämä siirtyy äidiltä tyttärelle, Perko sanoo.
Alun perin Perko teki näyttämöteosta, mutta koronan takia suunnitelmat muuttuivat viime keväänä lennosta, ja tunnin näyttämöteos alkoikin saada muotonsa yli puolet lyhyempänä elokuvana.
Elokuvan tekemisessä Perkoa on inspiroinut erityisesti Terence Malikin runollinen ja maalailevaa tyyli. Mukana on myös unikuvamaisuutta ja Perkolle ominaista absurdia kerrontaa.
Elokuvan pääosissa nähdään kolme naissukupolvea: Perko itse, mittavan uran tehnyt taiteen akateemikko ja koreografi Marjo Kuusela sekä nuorinta sukupolvea edustava tanssitaiteilija Krista-Julia Arppo, jotka kaikki tekevät elokuvassa lumoavan voimakkaat ja tarkkanäköiset roolisuoritukset. Pääosan esittäjät löytyvät intuition ja onnekkaiden sattumien kautta.
– Etsin rakkaalle isoäidilleni esittäjää, ja Marjo tuli vahvimpana mieleeni, vaikka emme ole ennen tehneet yhdessä töitä, Perko kertoo.
Hän otti Kuuselaan yhteyttä ja tämä innostui ajatuksesta.
– Hän sai voimakkaasti kiinni näistä ajatuksista ja innostui hirveästi. Juttelimme teoksesta Marjon kanssa ja huomasimme, että emme voi jatkaa kahdestaan. Tämä ei voi tapahtua yhden sukupolven aikana, Perko kertoo.
Harjoitukset olivat alkamassa jo seuraavalla viikolla, joten jostain piti löytää nuori tanssija, joka ehtisi hypätä mukaan heti. Aivan sattumalta, eräällä yhteisellä illallisella tanssija Krista-Julia Arppo alkoi puhua naisten kylmyydestä ilman, että hän tiesi Perkon valmistelevan aiheesta elokuvaa.
– Totesin Kristalle saman tien, että taisit juuri olla työhaastattelussa, Perko sanoo.
Tämän sattuman lisäksi kolmea pääesiintyjää yhdistää myös toinen hauska yksityiskohta. Marjo Kuusela on aikoinaan ollut perustamassa Tanssiteatteri Raatikkoa ja siitä syntynyttä Vantaan tanssiopistoa. Perko puolestaan on opettanut siellä, ja yksi hänen oppilaistaan on ollut Arppo.
Kahden nuoremman sukupolven esittäjät seisovat siis oikeassa elämässäkin omalla tavallaan Marjo Kuuselan harteilla.
– Tämä oli täysi vahinko, Perko naurahtaa.
– Tässä teoksessa on mennyt kaikki kohdilleen.
Kylmäketju ei ole ainoastaan tanssielokuva, vaan se kytkeytyy tiiviisti myös tieteeseen ja tutkimukseen.
Toukokuussa 2019 Perko jutteli ystävänsä Anna-Maria Isolan kanssa aiheesta. Kävi ilmi, että valtakunnan kenties tunnetuin köyhyystutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Isola oli saman asian äärellä.
– Häntä kiinnostivat hiljaisuudet, asiat, joita ei kerrota eteenpäin, mutta jotka periytyvät, Perko kertoo.
Perkon ja Isolan yhteinen kiinnostus osallisuuden ja osattomuuden periytyvyyteen ja juuritarinoihin johti paitsi nyt Kuopiossa nähtävään tanssielokuvaan, myös Juuret-tutkimushankkeeseen, jonka osa elokuva on.
Tutkimuksessa selvitetään, miten sukupolvelta toiselle kerrotut tai kertomatta jätetyt tarinat tai ihmisten itselleen kertomat juuritarinat auttavat näkemään tai estävät näkemästä mahdollisuuksia tässä hetkessä.
Isolan keräämien tarinoiden ja elokuvanteon myötä Perko kertoo itse vihdoin ymmärtäneensä, miksi joskus voi olla tarpeellista vaieta.
– Eetokseni on ollut, että kulissit pitää purkaa. En ole ikinä ymmärtänyt sitä, miksi vaietaan. En ole ymmärtänyt sukulaisiani. Mutta sukuni naiskohtaloiden, juuritarinoiden ja teoksen myötä olen kasvanut ymmärtämään, miksi on tarpeellista myös vaieta. On tilanteita, joissa ei aina voi sanoa tai paljastaa asioita. Tämä on ollut itselleni iso ja vaikea asia myöntää, Perko sanoo.
– Lähestulkoon kaikissa teoksissani pyrin herättelemään myötäelämyksen kykyä. Tässä etsin sitä itse.
Perkolle on ollut tärkeää nostaa esiin myös pinnan alla oleva hauraus.
– On tärkeää nostaa esiin, miten yleinen selviytymiskeino kylmyys on. Naiset ovat edelleen aika kovilla ja joutuvat selviytymään monista asioista. Kun Marjo on elokuvassa rosoisessa huoneessa, se on se hetki, jossa näytetään pinnan alle, sisin. Se on se hauras ihminen.
28.11. klo 19.30 Tanssilyhytelokuvailta Havahtumisia
Kino Kuvakukko
Liput 5,00€ Osta lippu
ESIINTYMINEN Marjo Kuusela, Ninni Perko, Krista-Julia Arppo ja yli 30 naisavustajaa KOREOGRAFIA Ninni Perko LIIKEMATERIAALI Ninni Perko ja esiintyjät KÄSIKIRJOITUS Ninni Perko ja Juha Ilmari Laine OHJAUS Juha Ilmari Laine ja Ninni Perko MUSIIKKI Petra Poutanen ja Jarmo Saari KUVAUS JA LEIKKAUS Juha Ilmari Laine PUVUSTUSJuulia Järvinen ja Ninni Perko ASIANTUNTIJA Anna-Maria Isola MUSIIKIN MIKSAUS Samuli Kosminen, Ulappa KOREOGRAFIN ASSISTENTTI Tiia Hämäläinen VALAISIJA Janne Häkkinen PROMOKUVAT Tanja Ahola PROSESSIKUVAT Tiia Hämäläinen TUOTTAJAT Juha Ilmari Laine, Ninni Perko KÄSITYÖT Juulia Järvinen ja esiintyjät AVUSTAJAT Anne Laatunen, Anneli Mäkinen, Berit Söderholm, Bitte Hokkanen, Eevi Heinonen, Heli Siikamäki, Heli Vanhanen, Irma Marttila, Jaana Eloranta, Kati Kuikka, Kirsti Aaltonen, Kyllikki Joukama, Leena Brandt, Leena Ström, Leeni Siikaniemi, Maisa Laine, Marja Mesimäki, Marjatta Leivo, Marjo-Riitta Ventola, Mervi Leivo, Päivi Repo, Ritva Sellman, Satu Tukiainen, Sinikka Sihvo, Sirkku Kuusava, Sirpa Häkli, Sisko Kinnunen, Tanja Ahola, Tiina Karvinen, Tuula Alen, Varpu Kähäri TUOTANTO Sivuun Ensemble ry Yhteistyössä hankekoordinaattori Mervi Leivo, Iloa arkeen pysäkkitoiminta, Käpyrinne ry
