Kehollisuus osana ammatillista toimijuutta

Sanotaan, että ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Muun muassa tunteet, tiedot, toiminta ja keholliset kokemukset ovat osa itsetuntoa ja muodostavat tavan ilmaista itseään. Väitöskirjan kehollisen toimijuuden aihealueesta tehnyt Suvi Satama (2017) tutki työssään ammattitanssijoita. Kehollisuus on tässä ammatissa vahvasti läsnä, mutta aihe voi tuoda uutta näkökulmaa myös muihin ammattialoihin sekä johtamiseen ja organisaatioiden toimintaan.

Satama puhuu liikkumatilasta, joka meillä jokaisella omassa työssämme on ja tämä vaikuttaa myös työhyvinvointiin.

 - Jotta työhyvinvointi kasvaisi organisaatioissa, jokaisen olisi hyvä tunnistaa tapoja, joilla omaa työtä voi tehdä siten, miten itse parhaakseen kokee tuntematta, että on sääntöjen tai tapojen orja. Satama kertoo.

Aistit avoinna

Satama kertoo, että menetelmällisenä otteena etnografia korostaa ihmisten arkisen toiminnan ymmärrystä.

- Etnografiassa tutkijan tarkoituksena on välittää muille ihmisille sellainen kuva, jonka mukaan hän todella oli kentällä ja koki tietyn alan erityisyyden, kuten minä tanssijoiden. Myös arkisen toiminnan yksityiskohtainen kuvailu ja hienovaraisten yksityiskohtien arvostaminen on etnografiassa olennaista. Olen pyrkinyt näihin tapoihin toteuttaa etnografiaa myös omassa tutkimuksessani.

- Tarkemmin olen tosiaan nimennyt tutkimukseni menetelmällisen otteen aistietnografiaksi. Aistietnografia tarkoittaa minulle sitä, että olen kaikki aistit avoinna ammattitanssijoiden työskentelyä havainnoidessani pyrkinyt asettumaan heidän rooliinsa, olemaan aidosti läsnä ja ymmärtämään asioita heidän perspektiivistään – ja tulkitsemaan niitä omia kokemuksiani vasten.

Tutkimuksen taustana kehollisuuden merkityksen ymmärtäminen

Sataman oma tausta tanssin parissa on vaikuttanut paljon tutkimuksen suuntaan.

-  Harrastin tanssia koko lapsuuteni ja nuoruuteni, ja tanssi on säilynyt elämässäni tärkeänä asiana läpi vuosien. Tämä oli väitöskirjatyöhöni liittyvä henkilökohtainen taustani.

- Lisäksi organisaatiotutkimuksen kenttää on perinteisesti hallinnut funktionalistinen paradigma, joka on korostanut konkretisoitavuutta ja rationaalisuutta toimijoiden kokemuksen ja niistä tehtävien syvällisten tulkintojen sijaan. Myöskään kehon rooliin työssä ei ole organisaatiotutkimuksessa juurikaan kiinnitetty huomiota eikä sen merkitystä ymmärretty, vaikka keho on olennainen osa jokaisen ihmisen ammatillista toimijuutta. Kehon kautta koetaan ja tunnetaan, ja sillä myös viestitään suuri osa jokapäiväisestä kommunikaatiosta. Näin ollen sen merkitys organisaatioissa ja työelämässä on kiistaton.

- Väitöstutkimukseni pyrki lisäämään ymmärrystä tunteiden, kehon ja aistien merkityksestä johtajien ja työntekijöiden toiminnan ja päätöksenteon taustalla sekä laajemmin osana työelämää ja erilaisia ammattikuntia. Mielestäni on erittäin tärkeää nostaa keho ja aistit rationaalisuuden korostamisen rinnalle.

- Väitökseni ydinkäsite on kehollinen toimijuus. Kehollinen toimijuus on liikkumatila, joka jokaisella yksilöllä on työssään. Kehollinen toimijuus on tunne itsetietoisuudesta – se on kyky rikkoa rajoja ja kyseenalaistaa niitä tarvittaessa.

Sydney Dance Company - Lux Tenebris
HighBreed4

Kehon viestit

Jos jokaisella on oma kehollinen persoonansa, kuinka se rakentuu elämän aikana? Suvi Satama millä tavoin ihmisen kehollinen persoona rakentuu elämän aikana? Onko joitain tiettyjä vaiheita tai piirteitä, joita me kaikki käymme läpi? Onko jotain yhteistä riippumatta siitä, millä alalla tai missä ammatissa toimii?

- Tämä on vaikea kysymys enkä ole tätä vielä pohtinut väitöksessäni. Kehollisuuden elämänkaarellisessa näkökulmassa olisi paljon tutkittavaa, ja tämän voisin ottaa post doc -hankkeeseeni yhdeksi tulokulmaksi. Väitöskirjani ydinkäsite eli kehollinen toimijuus rakentuu varmasti elämän aikana ja muovautuu koko ajan.

- Muutamia arkisia esimerkkejä kehollisen toimijuuden hyödyntämisestä omalla työpaikallani voisi olla vaikkapa se, että kun menen työpaikalleni aamulla, jätän työhuoneeni oven usein auki ‘sanattomaksi’ merkiksi siitä, että olen läsnä, tänne voi tulla. Toisaalta on päiviä, jolloin haluan vetää oven perässäni kiinni. Hyvinvoivassa työyhteisössä tähän on vapaus ilman, että kukaan kokee sen epäkohteliaaksi. Kehollinen toimijuus kunnioittaa monimuotoisuutta ja maanläheisyyttä.

- Kiireettömyys ja pysähtyneisyys ovat myös yksityiskohtia, jotka nousevat arkisissa, kasvokkain tapahtuvissa kohtaamisissa olennaisiksi. Kiireettömät läsnäolon hetket ovat merkityksellisiä, koska niiden avulla työyhteisöjen voimavarat kasvavat, ja sitä kautta myös tuottavuus ja tuotoksellisuus näitä aspekteja huomioivissa organisaatioissa lisääntyvät. Pysähtyminen on monelle meistä vierasta, koska aikamme kannustaa jatkuvaan liikkeeseen. On deadlineja sekä jatkuvia pieniä ja suurempia tehtäviä, joita suolletaan eri suunnilta – kiireen tuntu on loputon. Väitän kuitenkin, että energinen työyhteisö syntyy pysähtyneistä hetkistä. Vain pysähtyessään voi tehdä tarkkoja, hienovaraisia havaintoja, nähdä kaikkein olennaisimman ja saada perspektiiviä asioihin.

Kehollisuus ja erilaiset persoonat

Suvi Satama, vaikuttaako ihmisten erilainen persoona ja temperamentti myös kehollisuuteen?

- Uskon, että varmasti vaikuttaa – kehollisuus on hyvin henkilökohtainen kokemus; kukaan ei voi toisaalta astua toisen kehoon ja tuntea, mitä toinen juuri tietyssä hetkessä ja paikassa tuntee ja kokee kehossaan. Myös henkilön elämänhistoria ja aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen, millaisia olemme tässä ja nyt. On olemassa kinesteettisen empatian käsite, jolla tarkoitetaan sitä, miten voi asettua ja eläytyä toisen asemaan kehollisesti. Tämä on olennainen taito, jota jokainen voi kehittää elämässään mutta johon toisilla on luontaista kykyä ja taipumusta luonnostaan enemmän kuin toisilla.

- Hyvin ekstrovertit ihmiset varmasti näyttävät pintapuolisesti itsevarmoilta kehollisen ilmaisunsa suhteen ja osaavat hyödyntää niitä kehollisuuteen liittyviä kulttuurisia vahvuuksia, kuten vahvaa ilmaisuvoimaa sekä energistä ja itsevarmaa ulkomuotoa ja kehollista viestintää.

- Ulkokuori ei tietenkään kerro kaikkea ja varmasti on introverttejä, joilla on esimerkiksi paljon kinesteettistä empatiaa ja jotka aistivat herkästi ympärillä olevia asioita ja ovat kehollisesti hyvin taitavia toimijoita.

Kehollisuuden rooli työyhteisössä  

Tanssin alalta tehty tutkimus voi varmasti hyödyttää myös muita aloja. Kuinka tutkimuksen tuloksia voidaan tuoda käytännön tasolle? Voiko meistä kehollisuuden avulla tulla vaikkapa parempia viestijöitä?

- Kehollisuuden eri puolia on ollut helppo tutkia ja nostaa esille hyvin kehollisen tanssijan ammatin kautta väitöstutkimuksessa. Uskon, että kehollisuus on kuitenkin osa kaikkia ammatteja tavalla tai toisella. Esimerkiksi sinällään hyvin ei-kehollisen puhelinmyyjän ammatti on tarkemmin ajateltuna hyvin kehollinen: puhelun aikana välittyy erilaisia tunnesävytteisiä aistimuksia keskusteluparin välillä, vaikka fyysinen kontakti puuttuu.

- Toisaalta rutiininomaisessa tehdastyössä liikkumatilaa rajoittaa tietyssä aikataulussa ja rytmissä pysyminen tai monotoniset työasennot. Uskon, että kuitenkin liukuhihnan äärelläkin tapahtuvassa työssä voi hyödyntää omaa liikkumatilaansa miettimällä omia tapojaan suorittaa monotonista työtä ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa siten, miten parhaakseen kokee. Monotoninen työ muuttuukin monimuotoiseksi. Jotta hyvinvointi kasvaisi työyhteisöissä, jokaisen olisi hyvä tunnistaa tapoja, joilla omaa työtänsä voi tehdä siten, miten hyvältä tuntuu olematta sääntöjen tai tapojen orja. 

Tunnista omat tapasi tehdä työtä

Satama kertoo, että kehon roolin huomioiminen on tärkeää, jos halutaan ymmärtää yksilöiden toiminnan taustalla olevia mekanismeja.

- Jotta työhyvinvointi kasvaisi organisaatioissa, jokaisen olisi hyvä tunnistaa tapoja, joilla omaa työtä voi tehdä siten, miten hyvältä tuntuu tuntematta, että on sääntöjen tai tapojen orja. 

- Yksi tärkeimmistä väitöstutkimukseni löydöksistä on se, että kehollinen toimijuus eli ammatillinen liikkumatila laajentuu ennen kaikkea työssä koettujen vaikeuksien ja niistä selviytymisen kautta. Nykyään työn ihanteena on ajatus superihmisestä, joka on tehokas, omistautuva ja nopeasti suorittava. Heikkouksia peitellään eikä niitä haluta tuoda esille. Jokaisella yksilöllä on kuitenkin oikeus ja vapaus olla myös haavoittuvainen. Omien heikkouksien läpinäkyväksi tuominen ruokkii pitkällä tähtäimellä hyväksytyksi tulemista, ja sitä kautta onnistumisten ja innostuneisuuden kokemuksia työssä. Pidän tätä tärkeänä oivalluksena, koska se antaa ihmisille tilaa hengittää ja olla aidosti oma itsensä työyhteisössä.

- Väitöksessäni on esillä myös tanssijan ammatissa olennainen näyttämön ja lavantakaisten tilojen välinen vuoropuhelu, jota voi soveltaa kiinnostavasti myös yritysmaailmaan: bisnesmaailman näyttämölle peilautuu vain suurelle yleisölle näkyvä toiminta ja haluttu julkisuuskuva, suurin osa hienovaraisista mutta merkityksellisistä asioista tapahtuu lavan takana.


Muita kiinnostavia juttuja!