Kuva: Pixabay

"Kyllä tästäkin selvitään"

Ensikosketukseni tanssiin tapahtui kotona, kun lavatansseista innostunut veljeni opetti minua tanssimaan. Ja siitä se lähti, tuvan lattialta. Lukioaikana innostuin toden teolla, silloin melkein mikä vain lavatanssilaji luonnistui. 

Lukioaikoina kävimme ystävien kanssa tanssimassa usein, Nilsiän Halssilla, Maaningan kasinolla, Kaavin Iloharjulla, Kuopion Holvikellarissa, Hot kopissa, Kallassa, legendaarisessa Renkussakin. Monet muusikkokasvot tulivat silloin tutuiksi; Juice, Kirka, Badding...Neljän kilometrin kävely yöllä tanssibussilta kotiin oli piece of cake, kun innostus oli suuri.

Sittemmin esiin astui diskotanssien kausi Helsingin opiskelijariennoissa ja Rappiolla on hyvä olla -pokoillen Jyväskylän Rentukassa, Ilokivessä ja Raatikellarillakin. Kun sydämeen syttyi palo Lapin hiihto-, laskettelu- ja vaellusreissuille, nousivat tapetille pohjoisen hämyiset tanssikohteet. Päivät hiihdettiin, lasketeltiin ja vaellettiin ja illat viiletettiin parketilla.

Myöhemmin tanssi kolkutti ovelleni uudella tavalla, tavalla, joka on määritellyt elämäni suunnan siitä lähtien. Työ suurten tapahtumien parissa johdatti toiminnanjohtajaksi Kuopio Tanssii ja Soihin. Aloin tunnistaa tapahtumatuotannon kansainväliseltä saralta yhtä sun toista, maailma avautui työsaraksi. Yhteisöllisyys ja intomielisyys olivat läsnä taidetanssissa, aivan niin kuin lavatansseissakin. Ympyrät vain olivat toiset. Nuoruuden taidesuuntaiset harrasteet, haaveet opinnoista taideteollisessa ja kodin perintönä saatu monipuolinen luovuuden arvostaminen muuttuivat todeksi arkielämässäni.

Luonto, marjastus, sienestys, vaellus ja hiihto istuvat hyvin sapluunaani voiman- ja inspiraationlähteinä. Kun jotkut ulkomaiset vieraamme istuvat kiireettöminä aamuyön pikkutunneilla saunavanhukseni lauteilla, pärskivät kesäkuun viileässä vedessä, vaeltavat valoisat kesäyöt pitkin rantoja, nauttivat kaupunkilaisten lämminhenkisyydestä ja toivovat saavansa kokea uudelleen ja uudelleen tuon saman koskettavuuden, koen että olen löytänyt oman oksani. Tämä on juuri sitä elämyksellisyyttä mitä toivon ihmisten löytävän tanssitaiteestakin.

Elämänmottoni voisi olla ”No, kyllä tästäkin selvitään”. Yksinollessani laulelen kuorotaustaisena komeita kuorolauluja, muun muassa ”Oi Suomi katso sinun päiväs koittaa”.

Anna


Muita kiinnostavia juttuja!